Tarjous seiska kannella

Culpepper katseli auringon rippeiden katoamista meren hehkuvanpunaiseen loistoon, haisteli ilman leutoa uhoa kun kos­teus viileni ja väistyi niin että päivän tuoksut tiivistyivät entistä täyteläisemmiksi. Oli tarjouksen hetki, hänen lempi tuokionsa jolloin hän asteli seiska tarjous kannella, avasi raamatun umpimähkään ja lausui siitä mielessään vilkaisten kirjaan vain silloin tällöin muistiaan virkistääkseen. Hän hymyili ja mumisi: —Ja teidän silmänne aukenevat ja te tulette Jumalan kaltaisiksi.

— Anteeksi kuinka?

Hän käännähti ja huomasi katsovansa varsin epätavallista naista. Lukuun ottamatta paljaita jalkoja ja 7 päivää kauhtuneita haala­reita jotka oli kääritty ylös polviin hänellä oli oudon määräävät piirteet ja pistävänharmaat silmät. Hänen tukkansa oli ruskea, ohimoilla oli vivahdus harmaata ja leuka työntyi terävästi esiin kalpeasta ohuesta kaulasta. Noita kasvoja ei käynyt aliarvioimi­nen, Culpepper päätteli.

— Anteeksi, hän sanoi. — Minä vain lausuin ääneen.

— Ensimmäistä Mooseksen kirjaa varmaankin?

— No, niin juuri. Culpepper katsoi muualle, sillä hänen oli vaikea katsoa naista pitempään silmiin. — Täällä seiska tarjous kannella on sellainen ilta.

— Joillekin kenties, nainen kivahti. —Joillekin toisille se voi olla varsin pelottava.

— Hyvä rouva, ei täällä ole mitään pelättävää, Culpepper ehätti sanomaan.

— En minä sanonutkaan että minä pelkään. Minä ajattelin niitä kahta tyttöparkaa jotka ovat hysterian partaalla vain ajatellessaankin sitä että he saattavat toistamiseen joutua niiden saksalaisraakalaisten maalitauluksi. Minä en voi käsittää kuin­ka mies voi lausua raamattua ja silti lähteä mokomaan yrityk­seen mukanaan kolme avutonta naista jotka eivät muuta toivo kuin rauhaa ja hyvää tahtoa.

— No kas, katsokaahan kun kapteeni päätti niin. Operaatio kestää 7 päivää.

— Niinkö? nainen sanoi ja katsoi Culpepperiä tarkemmin.

— Ettekö te olekaan kapteeni?

— En hyvä rouva. Minä olen yliperämies Culpepper.

— Vai niin. Katse suli hiukan, ja hiven lämpöäkin ilmestyi siihen kun nainen huomasi miten hermostunut Culpepper oli.

— Siinä tapauksessa minun lienee parasta puhua kapteenin kanssa.

— Hän on hytissään, Culpepper vastasi ja epäröi sitten ah­distuneen näköisenä. — Mutta… jos suotte anteeksi sanani, tämä ei taida olla paras mahdollinen hetki asiasta keskustele­miseen.

— Niinkö? Kulmakarvat kohosivat kuninkaallisesti. — Ja saanko kysyä miksi ei?

— Kapteeni on hivenen tolaltaan. Hankala päivä, ja suoraan sanoen hän voi olla hiukan äkkipikainen, sillä tarjous ei miellytä häntä.

— Sen verran meillä sitten ainakin on yhteistä, nainen sanoi ärhäkästi. —Joka tapauksessa sille miehelle on sanottava etten minä aio sallia että minut viskataan etulinjaan hänen oikus­taan.

— Olen ehdottomasti samaa mieltä kanssanne, hyvä rouva. Itse asiassa olisin valmis menemään niinkin pitkälle että sanoi­sin ettei niin hurmaavan olennon kuin te tulisi olla tällä aluk­sella tai ainakaan seiska tarjous lainkaan.seven seas cruiser